Että anteeksi vaan, tiedän, että ne ovat todellakin raivostuttavia.

Valmistuneena Samos-paita, Ullan ylösalaisneule -ohjeella. Ohjeessa lanka oli tietty paljon ohkaisempaa, mutta muokkailin hieman ja kuten ehkä huomaatte, onnistunkin joskus :

Mallina ihan minä itte, kuvaajana Sanna. Tyylinä Reetalta opittu "ette näe mua". Ärsytti oman naaman kattominen kuvista, en se minä ole, jolla naama roikkuu kuin buldogilla (anteeksi koirat, olen oikeasti hyvin eläinrakas..).

Josta kökkö aasinsilta seuraaviin kuviin. Ja juu, taas kissoja. Ai niin, piti kertomani vielä, että myös Terhi tilasi itselleen samanlaisen paidan. Ja se Sannan oma on lähes valmis. Siis ihana, helppo, nopea, sanomattoman mahtava ohje. Miksi mä olen aina tämmöinen myöhäisherännäinen, tuotakin ohjetta olen sen ilmestymisestä asti ihaillut. Ja aikonut kokeilla. Sitten joskus. Ja nythän se tuli, lähes viiden vuoden viiveellä.

Terveiset Laihialle, ymmärrättehän, miksi pidin Aleksia isona?

Ei tuosta kuvasta ehkä huomaakkaan, mutta Aleksi on huomattavasti isompi kuin oikealla oleva Julumettu hiirikissa, Iitu. Ja Iitulla on varpaita vaikka muille jakaa, on näillä käpälillä kiva napata hiiriä, myyriä, päästäisiä ym. 

Aleksi otti heti paikkansa neulojan kissana. Istun kuvassa sohvalla kutomassa/neulomassa/tikkuamassa Aleksi lähes kainalossa, tv:n kaukosäätimen päällä, langat tiukasti otteessaan.

Lupaan lopettaa tämän kissa-hössötyksen. Tai ainakin vähentää tätä julkisesti. Joo´o, ihan varmasti!