Mutta eipä sitä yhtään enempää olisi voinut jäädäkään! Pienen pieni nyssäkkä vain, vajaa metri: Kyllä oli tuskanhiki niskassa viimeisiä silmukoita vääntäessä :)

                  

Huomasin tänään todeksi vanhan sanonnan suutarin lapsista... Yksiäkään villasukkia en ole Reetalle tehnyt ja niitä olisi tänään tarvittu. Vaan piankos ne tekaisee, jalat ovat vielä niin pienet. Mutta ensin teen valmiiksi ne lapasvaihto-lapaset, niistä puuttuu vielä se "juju". Kuvan saatte, kunhan lapaset ovat saajallaan Katjalla. Ja jostain jemmasta löysin vielä sen illuusio-puseron, jonka Riitu toivoi saavansa jouluksi päälleen (niin, niin, minkä vuoden...). Isokin se olisi vielä tänä jouluna ollut :)   Olihan siellä jemmassa myös se Reetan peitto, hmmm. Kyllä sekin vielä valmistuu. Työkaverin vauvalle (la maaliskuun alussa) lupasin tehdä ylipolven-sukat, ittelle tarttis saada huovutetut töppöset tai edes tavalliset villasukat ja ja ja

Toiset luettelevat viime vuonna valmistuneita neuleitaan ja muita töitään. Minä en edes muista muita kuin nämä täällä esittelemäni. Joten en kiusaa teitä lukijoitani lyhyehköllä listallani. Tänä vuonna aion kuitenkin saada lankavarastoani pienemmäksi. Kilomääristä ei ole hajuakaan, mutta voin kertoa, että paljon sitä on. Hyvin paljon...