Minulla täytyy olla dementia. Kaipailin tässä jokin aika sitten ohjetta kaksiväriseen resoriin. Muistin, että minulla on Mary Oljen kirja, jossa se ohje on. No, kirjaa ei löytynytkään sieltä tärkeästä laatikosta, jossa se aina on ollut. Vaikka mietin pääni puhki, en muistanut mihin se oli joutunut. Sitten aloin muistelemaan, että lainasin sen varmasti eräälle tuttavalleni. Sinänsä kummallista, koska en tiennyt hänen tekevän minkäänlaisia käsitöitä. Onneksi en alkanut peräämään kirjaani takaisin. Eilen, itsenäisyyspäivänä, otin tämän tärkeän laatikon viereisestä laatikosta lippua viedäkseni sen salkoon. Ja mitä ihmettä, siellä se kirja virnisteli minulle!!! Tämän katoamistempun ansiosta opettelin erilaisen kaksivärisen resorin teon. Mutta juttu ei pääty tähän: sitä etsimääni resorin ohjetta ei edes ole tuossa kirjassa!?!?!? (Tähän kuuluisi sellainen päätään raapiva hymiö.)

Ja vahvistus tälle dementia-diagnoosille seuraavassa. Meille tuli kutsu mehiläis-aiheiseen kokoukseen/ koulutustilaisuuteen. Ja samalle sunnuntaille oli illaksikin vielä ohjelmaa, kirkossa laulettaisiin "Kauneimmat joululaulut". Ystäväni, työkaverini Riikka pyysi minua myös kynttiläkutsuille samana sunnuntaina. Vaikka kuinka yritin suunnitella ja järjestellä aikataulua, minun oli pakko jäädä kynttiläkutsuilta pois. Sitten isännän ja Reetan kanssa kiiruhdimme kohti kokouspaikkaa sunnuntaina puolelta päivin. Todetaksemme, ettei paikalla ole ketään....

Väärä sunnuntai.... Kokous on vasta 11pvä... (punastuva hymiö) No, tulipahan reippailtua hienossa talvisäässä, poikkesimme myös kaupassa samalla. Ja kotiin. Iltapäivällä isäntä ehdotti, että voisin mennä kuitenkin sinne kutsuille, moneltako ne alkaa. Tjaa, reilu tunti sitten. Ei ehtisi enää. Hetken päästä pyysin nti 12v:tä tarkistamaan moneltako sinne kirkkoon piti mennä. Klo 19.00. Ja onneksi huomasin kysyä vielä (muka vitsi!!) että mikä sunnuntai se oli. Kuten arvaatte, sekin on sitten vasta ensi sunnuntai!! (ääneen naurava hymiö)

Mutta vielä siitä eilisestä. Aioin tehdä käsitöitä koko päivän (siis kotihommien lomassa) ja niin teinkin. Sain valmiiksi pienet villasukat ja melkein lapasetkin. Suklaata söin, kohtuudella. Katsoin jopa tv:tä.