|
27.06.2009 - 18:56
.. että mun oma tietokone meni ja kuoli. Kirjoitan Minnan koneella, enkä saa tänne kuvia. Toinen ärsytyksen aihe on jo äsken kirjoittamani piiiiitkä vuodatus, joka katosin johonkin (tähän rumasana).. Mitään käsityötä en ole saanut valmiiksi, mutta Novitan kautta olen saanut virkkuukoukkuja, jämälankoja sekä suklaata. Kuvittele tähän kuva lankanöttösistä, kourallisesta virkuukoukkuja (eri kokoja) ja suklaapatukasta Olen seurannut tuota kävijälaskuria ja pian paukahtaa sadantuhannen kävijän raja rikki! Nöyrin kiitos teille lukijani, blogilistan tilaajat ja muut vakikävijät, kuin myös satunnaiset vierailijat. Voisin laittaa pystyyn arvonnan, myös laskurin nollille saaja voisi ilmottautua! Kommenteissa voisitte kertoa vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, kuinka saada takapenkin kriisit hallintaan. Varsinkin helteellä, kun matka on pitkä ja sisko kiusaa.. Mukavia (ja kamalia) muistoja reissuista luen myös mielelläni! Myös palkintotoiveen voisi laittaa. Nyt on aika historiallinen arvonta, joten ehkäpä palkintokin on jotain hmmm, historiallista Jos vinkkaat arvonnasta omassa blogissasi, saat tupla-arvan. Kunhan siis kerrot minullekkin. Osallistuminen päättyy kun laskuri on nollilla tai sitten kun minä niin päätän Onnea arvontaan ja kiitos kaikille lukijoille! Lämmintä kesää!!
|
Kirjoittaja
Käsityöblogi. Ihan totta! Seassa myös juttua lapsista, lastenlapsista ja lasten suusta. Joskus myös mehiläisistä ja hunajasta, vähemmässä määrin puutarhasta. Kategoriat
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 Sivut
 
Blogispotin suosikkeihin '>Blogispotin suosikkeihin Ystäväkirja
2011:
2010:
2008:
2007
Tee minusta niin nöyrä,
että vaikka paskaa saisin, niin siitäkin kiittäisin ja elämäni peltoon sen levittäisin Eija Jaakola-Partanen Blogissa mainitut
Lapseni: Terhi 01/83, Sanna 08/85, Laura 07/88, Minna 01/93, Riitu 05/02, Reeta 06/05 Lapsenlapseni: Terhin: Linnea 02/05, Sara 05/06 Sannan: Lina 08/07, Mona 04/10, pikkuveli 05/12 Pikkuveljeni lapset Eetu ja Emilia. (Saunakoira Viivi s.1999- k.2011) ja tosi, tosi harvoin julumettu hiirikissa Iitu. Tammikuusta -09 asti myös Aleksi-KOLLI, joka rrrrrakastaa lankoja. Uusimmat piskit, Muru -11 ja Tara -11 |
Kerron sen kyllä sitten.
*click*
Joskus on laulettu ja joskus etsitty auton rekkarinumeroista tiettyä kirjainta tai numeroa. Lukemista ja syömistä... Kauheata reissua meillä ei oikein ole ollutkaan. Niin harvoin päästään liikenteeseen, ettei lasten ole vara valittaa... :-)
Meillä takapenkki pysyi hiljaisena satukasettien avulla. Silloin todellakin oli vielä kasetteja. Vuorotellen saivat valita sadun. Minun suosikkini oli 'aarresaari'; se oli pitkä:D
Mutta siis, mekin kuuntelimme satukasetteja, kun olin pieni. Yleensä vanhempammekin pitivät niistä. Istuimme myös niin, että minä istuin edessä pelkääjän paikalla ja pikkusisko kuskin takana, jolloin emme yltäneet tökkimään toisiamme.
Pienimmälle ja (hankalimmalle) annoimme kerran kartan käteen ja jonkin aikaa matka sujuikin rattoisasti hänen seuratessaan reissun etenemistä. Jokaisen pysähdyksen yhteydessä vaihdamme paikkoja, kuskiraukka pysyy yleensä samana...
Omaa blogia minulla ei ole, mutta toisten blogeja luen mielelläni. Mulla ei kai ole niin sanottavaa...
Meillä saadaan takapenkkin nyt hyvin hiljaiseksi ja nahistelut unohtumaan, kun hankittiin autoon dvd. Siinä hurahtaa pidempikin ajomatka sujuvasti, kun vielä on pientä naposteltavaa mehun kera...
Meillä ajoitettiin aikaisemmin pitkät ajot päiväuniaikaan. Nykyäänkin kun lähdetään aamulla liikkeelle, niin varataan lapsille mukavat tyynyt ja mahd.peitotkin mukaan, jotta saa välillä otettua tirsat ja muutenkin tulee "pesätunnelmaa". Näin tehtiin minunkin lapsuudessa, ja oli kiva nukkua matkalla. Edelleen nukahdan apukuskin puolelle herkästi :) Myös eväsleivät ja mehut kuuluvat reissuvarustukseen, ja ne piristävät kaikkia. Nykyään teinit kuuntelevat korvaläpillä musiikkia tai pelailevat pelejään, ja matkat sujuvat aika kivuttomasti. Tietenkin tauot sopivissa paikoissa tekee hyvää, ja karkkipussi :)
Sulla on oikein kiva blogi.
Muuten siun blogi on ihan kiva tykään käydä täällä kylässä, lapset on huippuja ja en mie nyt osaa parannuksia tähän esitellä.
Takapenkkiläisten, ainakin pienten kans voi leikkiä, minkä värinen auto tulee seuraavaksi vastaan, oikeasta vastauksesta saa pisteen. Meillä leikittiin sitä.
Blues
Nuo blogiin kommentoinnit on aika harvinaisia minullakin, mukava blogipohja sinulla:)
Onhan siitä jo aikaa, meilläkin piti laittaa takapenkille 2 yhteen vyöhön, kun on neljä lasta. Autojen rekisterinumeroita ja kirjaimia kirjoitti yksi talteen, muitten niitä bongatessa. Ei niin pitkiä matkoja silloin ajeltu, joskus lomilla 500km, mutta ei edes joka kesä. Taukoja vaan useammin pidettiin. Muistot haalistuu kun aikaa kuluu.
Ja jäätelö. Se auttoi aina kanssa :D
Meidän automatkat kuluu neljän lapsen kanssa oikein hyvin. Pitää vain varata tarpeeksi aikaa. Herkkuja ei evääksi oteta! Viimeksi viime vkl pitkällä matkalla poikien matka kului rattoisasti autopörssi-lehtiä lukien =)
Jos on vaan kaksi lasta ja aikuisia vähintään kaksi,niin se ei-ajava menee istumaan keskelle niinkuin riidanjakajaksi tai jotenkin muuten noilla istumajärjestyksillä pelatan.
Meillä on lapset vielä pieniä, ja pidemmät matkat hoituu usein niin, että päiväunet nukutaan siinä matkatessa. :)
Helteellä vaan riittävän kevyet vaatteet päälle, kylmäkassiin pillimehuja/vesipullot siihen käden ulottuville ja ikkunoihin varjostimet (tai mitkä ne imukupilla kiinnitettävät nyt onkaan viralliselta nimeltään). Isommalle otetaan kirjoja/lehtiä katseltavaksi.
Enkä linkkaa omassa blogissani kun en nyt just jaksa miettiä mitä mun pitäisi tehdä sen eteen ja toisaalta en taida jaksaa mennä edes käymään blogissani kun olen laiska eikä siellä siitä syystä juuri kukaan muukaan käy.
Auton navigaattorista lapset tykkäävät seurata matkaa kuinka paljon on jäljellä. Ihmettelen kyllä kuinka vaivattomasti meidän matkamme sujuvat.
Onnea suuren luvun johdosta!
Lakuri näyttää nyt jo 100103, onnea hurjasta luvusta!
Meillä on vielä poika niin pieni, etten ole paljoa ehtinyt reissausmuistoja tai -vinkkejä ehtinyt kartuttamaan, sori!
Ehdinpäs kai vielä arvontaan, sillä peliä en ole kuullut vihellettävän vielä peliä poikki. :D
Yleensä meillä on useampi lastenmusiikkilevy (jytäjyrsijät on lemppari, ipanapatkin käy) tai satucd käytössä, niillä saa yleensä porukan hiljaiseksi.
Automatkoilla mukana kannattaa pitää esim. puuhapaketti, kyniä ja värityskirja. AkuAnkkoja tai kirja.
Arvausleikit ovat kivoja, niihin voi ottaa aikuisetkin osaa. Ja oma 10-vuotiaani harjoittelee jo vähän kartanlukua, siinäkin aika kuluu ja oppii uutta asiaa samalla :)
Mukana kisassa.
Itselläni on ollut onni saada lapset, jotka nukkuvat autossa. Riidat ja muut kiukkuamiset hoituu aina muualla, automatkoilla häiritsee vaan kuorsaus!
Ja taidan yhtyä kaimani viisaisiin sanoihin "jos ei ole tuuria rakkaudessa, niin sitten arpaonnea" :)
Oma lapsukaiseni kärsii kamalasta matkapahoinvoinnista ja siksi kaikki reissut jännittävät äitiäkin. Mutta aika kuluu esimerkiksi vastaantulevien autoja merkkeja tunnistaen. Lapsukaiseni kehitteli yhden automatkan ajan kaupallista ideaa kummitustalosta ja sen jälkeen on etsinyt teiden varsilta sopivia autiotaloja :) Samalla suunnitellut miltä kummitustalossa näyttää ja jakanut työtehtävät kaikille sukulaisille.