Aina katoaa kirjoitukset ja kuvat taivaan tuuliin.. Argh!!

Nyt vain kerron sitten lyhyesti mitä äsken jo kahteen kertaan ja pitkästi kirjoitin.

- Viivi, jurvalainen saunakoira, kuoli viime pääsiäisenä äkillisesti. Tilalle on tullut kaksi sekarotuista koiraa, Muru ja Tara.

- käsitöitä olen tehynyt, jotain kuvannutkin, mutta vain murto-osan.

- olen sairastanut, niskaan tuli välilevynpullistuma, se onneksi parani parissa kuukaudessa. Nyt reväytin nilkkani koirien kanssa lenkkeillessä.

- töitä en ole saanut, vaikka useampia hakemuksia olen laittanutkin. Kai sitten joskus vielä tärppää..

Että tässä näin. Lopuksi pari kuvaa koirista, jos tämä nyt sitten onnistuu.

Muru ja Tara, kerrankin paikallaan..

Ja Muru-karvakasa yksin..

Päivänä muutamana Riitu halusi leipoa pullaa. Minä en oikein olisi ehtiinyt, joten Riitu leipoi sitten ihan itse. Minä autoin sen verran, että vaivasin taikinaa siinä loppuvaiheessa ja kävin neuvotteluja siitä, saako pikkusisko Reeta leipoa samasta taikinasta vai pitäisikö Reetalle tehdä ihan oma taikina.

Sopuun päästiin ja tytöt leipoivat pullat ihan kahdestaan. Sitten alkoikin lastenohjelmat, joten minun työkseni jäi kohotus, voiteleminen ja paistaminen. Riitun luvalla tein pallopullista muutaman puolukkapiirakan, nam!

Mikäs sitä on keittiössä pullien paistumista vahtia, kun on keinu ja käsityö :)   Tuossa on selvästi tulossa Riitulle käärme/mato/toukka jämälangasta. Reetan oma valmistui jo aiemmin, mutta sille ei saanut tehdä suuta, ei silmiä, ei mitään. Pötkylä vain täytettynä langan pätkillä ja vanulla.

Keinun takana ikkunalaudalla on yksi Aleksi-kollin lempipaikoista. Siinäpä kiva seurata talon tapahtumia ja käyhän ikkunan takana lintujakin...

Ps. Riitu on parempi leipuri kuin minä...

Ja paljon on maaliskuuhun osunut positiivisiakin asioita.

Osallistuin Novitan Neulomon taikapallovaihtoon ja sain aivan upean palleron!

Siihen oli keritty kolme kerää punaista Maija-lankaa ja todella paljon kaikkea kivaa! Löytyi erilaisia nappeja, kuminauhoja (meillä todella tarpeellisia),  ratkoja, helmiä (yksi liina on ollut jo kauan to do-listalla, siihen tarvitsen juuri tuollaisia helmiä),  solkia (tiedän mihin nekin jo ovat menossa) ja vaikka mitä ihanaa! Paketissa oli myös Riitulle ja Reetalle aivan ihanat Hello Kitty -korut.

Kyllä tuli aivan tippa silmään, kun lopuksi löytyi vielä huovutusneuloja! Niitä olenkin kaipaillut, kun aika ronskisti huovutan, eikä neulat tahdo kestää..

Minulla on ollut yksi huovutustyö hamsterikuusta asti viimeistelemättä, tai kyllä se valmis on, mutta siitä puuttuu vielä jotain. 

Äitini joutui sairaalaan ja kertoi, että jalkoihin on kylmä. Mitä tekee tämä yllytyshullu? No, kipaisee kauppaan hakemaan sukkalankaa ja koska aikaa on vähän, niin paksua lankaa myös säärystimiä varten. Tein sukat seiskaveikasta, lyhytvartiset ja lisäksi Teddystä säärystimet. Omista varastoista ei taida enää kovin kummoisia sukkalankoja (paksuhkoja ) löytyä, eikä ainakaan pika-säärystimiin sopivaa paksua lankaa..   

 Yritin sitten laittaa myös kuvia, mutta kun en löydä niitä mistään tämän koneen uumenista, omituista.. Varmana kuvasin ne äidin sukat ja säärystimet, sekä sen palleron sisältämät yllärit. Täytyy kuvata sitten uudestaan.

Puikot on suihkineet ja valmistakin on tullut. Sukkia lähinnä, ihan perus-sellaisia. Ja vain yhdet niistä menevät lahjalaatikkoon, muille on jo jalat tiedossa.

Yksiväriset vihreät ovat vielä ilman käyttäjää. Alinna kaksi jämälanka-pipoa, Reeta meinasi viedä molemmat, mutta hyväntekeväisyyteen ne menee.

Minna tahtoi itselleen kaulurin, samantyyppisen kuin itsellenikin tein. Minna ei ole kotona, mutta Reeta suostui malliksi.

Siinä taitaa olla Nallea ja jotain ikivanhoja mohairlankoja..

Minna tarvitsi myös kunnon patakintaan ja äitihän erittäin onnellisena käytti siihen melkein kaikki viimeisestä huopas-kerästä.

Hanskan tein miehen kokoa vielä vähän suurentamalla ja olihan se aika hervottoman kokoinen! Reetallakin oli hauskaa    Pari kertaa neljänkympin pesussa teki ihmeitä ja hanskasta tuli tosi hyvä. Minun käteeni reilu, pitkä varsi ja taatusti tiivis. Ei kuitenkaan mahdottoman tönkkö, että saa uunivuoasta kunnon otteen.

Hanska vielä Reetan kädessä, nyt huovutettuna. Hieman huonosti näkyy..  Nukkevauvan jalassa 22g painavat vauvan tossut.. Näillä ei paljon hamsterikuun saldoa kasvateta, mutta kahden kilon rajaa hätyyttelen silti.

Siitähän tuli mulle ittelle pipo!

Se oli niin kummallisen näköinen, mutta teinkin siitä saman tien kaksinkertaisen version, oikein kääntöpipon. Oli oikeasti ensimmäinen itselleni tekemä päähine. Ja ihan näiden pakkasten takia tai ansiosta. Yleensä pidän päässäni vain pantaa (kaupasta ostettua..), mutta piti siis saada pipo. Eikä se riittänyt, vaan tein myös kaulurin. Siis itselleni. Lanka on samaa Puroa kuin Reetan puserossa. Juuri noin minun lankavarastoni silloin aikoinaan kasvoivat.. Jos johonkin työhön piti mennä 500g lankaa, niin minä ostin sitä vähintään 600g. Ettei vain lopu kesken.

Mutta nyt Puroa ei ole kuin nöttönen jäljellä ja sillekin on käyttötarkoitus. Se loppu menee nimittäin Riitun sinisävyiseen torkkupeittoon, kuten muutkin siniset, harmaat, vihreät ja kirjavat langat. Reeta puolestaan saa samanlaisen jämälankapeiton, mutta punasävyisen. Nämä työt ovat tauolla tämän helmi-, siis hamsterikuukauden, koska aloitin molemmat jo tammikuussa. 

Valmiina on jotain muutakin ja tilaustyöt senkun kasaantuvat. Minna odottaa kauluriaan ja patakinnasta.. Ne aiemmin tilatut vauvantossut on vasta alkutekijöissään. 

Ikinä ennen en olekaan itselleni tehnyt mitään tämmöistä.. Mutta mitä varten ne pakkaset jatkuu, hä?

Ja mikähän tämä sitten ees on? Tai mikä tastä tulee?? Kenties paljastuu huomenna. Tai sitten ei. Mutta sitä odotellessa:

Hyvää viikonloppua kaikillen teille, lukijani!

Tärkein ja isoin asia oli neljännen lapsenlapseni syntymä 22.04.2010, silloin maailmaan putkahti kaunis pieni tyttö, Lina Erikan pikkusisko, Mona Omelia. Tuttujen kesken ihan Omppu tai Omppa, kuten minä prinsessaa useimmiten kutsun.  

Kuvaa minulla ei ole, koska unohdan kameran aina kotiin.. Minnalla kuvia on, mutta kun Minna ei enää asu kotona. 

Käsitöitä on valmistunut melkein tasaiseen tahtiin. Kaikkia en ole edes kuvannut. Nyt olen mukana taas lankahamstereissa, joten kulutusta varsinkin tässä kuussa on ollut ihan kiitettävästi. Kilo on varmaan mennyt rikki. Uusia lankoja olen ostanut vain tarpeeseen, viimeksi pienten tyttöjen puseroihin.

Kuva on aivan omituinen, säädöt on varmaan ihan pyllyllään.. Reetalla sinisävyinen Puro-neule ja Riitulla kirjava tunika 7veikasta.

Ylimmässä kuvassa Riitu opettaa Reetaa poseeraamaan, kröhm, ja alemmassa kuvassa Reeta on tainnut ihan villiintyä

Sukkia tulee kuin liukuhihnalta, tänä vuonna ainakin kymmenen paria, kun vauvantossut ( 3-4 paria ) lasketaan mukaan. Tossuista ei ole yhtään kuvaa, viime vuonna niitä tein jo vauvalahjoiksi. Tiskirättejä olen tehnyt myös ja niitä teen lisääkin. Itselläni niitä alkaa jo olla aika reilusti, mutta kun niitä puuvillalangan(-KIN) jämiä on niin paljon.

Riitu-sukat, joiden ohje kenties julkaistaan tulevassa Sukkakirjassa, josta ei nyt sen enempää.  Lankana 7veikka, jonka Riitu ihan itse valitsi sukkiaan varten, vaikka tarjolla olisi ollut muitakin. Tämä lanka on ihan uutta, Riitu halusi sen, kun olimme ostamassa tunikalankoja. Reetakin valitsi puseroonsa langat ihan itse. Tietty kuvassa myös yksi tiskirätti, niitä valmistuu joka välissä. Melkein ainakin.

Edellisistä vain Riitun tunika ei ole mukana hamsteroinnissa, muut kylläkin. Tunikan viimeistelin helmikuun puolella, mutta en saanut siitä edes yhtään sääligrammaa   

Paljon muutakin on tämän kuun aikana valmistunut, mutta en ole kaikkia kuvannut, saati koneelle siirtänyt. Nyt olen pikkuläppärin varassa, joten kuvien kanssa värkkääminen on  to-del-la  hidasta.. Saa nähdä koska seuraava päivitys tulee, sitä odotellessa!

 Muoks. tässä vielä uusin nappi ja minähän olen mukana siis kuutosblogissa

Tästä kaikki alkoi ja laajeni ympäri Suomen,

lähdin tietysti mukaan, mutta valmiiksi olen saanut vasta kaksi myssyä.

mallina Riitu

ja minä ite. Langat mitä lie, varastojen kätköistä.

Miksi vain kaksi myssyä? Olen tehnyt jotain muutakin.

Yrittänyt siivota,

Tehnyt sukkia vaihtariksi kummipojan perheelle,

Virkannut jämälanka-terapia -peiton Minnalle.

 Apuna on ollut (Aleksi-kissan lisäksi) myös Lina. Toistaiseksi nuorin lastenlapsistani   

Sitä se mun ihana sukkalankani on, Schoeller & Stahl Fortissima socka mexico mit rosenkastanie - hevoskastanjalankaa !! Muistin ihan itte, kun Minna alkoi puhumaan ruokapöydässä kastanjoista. Pomppasin pystyyn ja ryntäsin kirjoittamaan sen ylös. Kiitos Minna!

Ja asiasta viispenniseen; seuraavana vinkki jouluksi tai lasten viihdykkeeksi muuten vain. Tee itse muovailuvahaa!

Reeta on kipeänä kotona, mutta ei niin kipeänä, että malttaisi levätä. No, minähän sitten tein lisää muovailuvahaa ja siinä vierähti neidillä tovi jos toinenkin. Vihreä/turkoosi on tehty joku viikko sitten ja nyt pyöräytin pinkkiä. Ihanaa, pehmeää, terapeuttista! Helppoa tehdä, edullista ja turvallista.

Jos sulla ei satu olemaan kaapissa alunaa, niin hae apteekista. 50g riittää aika pitkälle ja maksaa 1,15 e-1,70 e apteekista riippuen.

Mittaa kulhoon 1l vehnäjauhoja, 4dl suolaa, 3rkl alunaa, sekoita. Lisää litra kiehuvaa vettä sekä 4rkl ruokaöljyä ja sekoita. Taikina (siis muovailuvaha) on tässä vaiheessa pullataikinan väristä, mutta siihen voi sekoittaa jotain elintarvikeväriä. Aioin kokeilla kool aidia, mutta en tiedä mihin hyvään talteen olen ne laittanut  .

Litran taikinasta tulee tuon pinkin kokoinen kasa, siitä saa monelle muovailijalle ison palan. Vihertävä on pieni osa isommasta taikinasta. On muuten aivan mahtavan tuntuista muovailuvahaa! Ei sotke, pieninä palloina jopa pompahtaa pöydällä (tämän keksi Riitu), aivan mahtavaa, aikuisetkin leikkivät mielellään!

 Muistakaa säilyttää vaha tiiviissä astiassa jääkaapissa!!

Jättäkää kommenttia, jos innostuitte kokeilemaan! Suosittelen!

Syksy on mennyt ja kaikenlaista on tapahtunut. Käsitöitäkin on valmistunut, osa on jo maailmalla. Kameraa ei ole ollut, joten ei ole kuviakaan. Olen ollut 2 kk työkokeilussa, tällä kertaa apteekissa. Tykkäsin mielettömästi siitäkin työstä, mutta en valitettavasti työllistynyt. Ainakaan vielä. No, onpahan aikaa tehdä taas käsitöitä. Intoakin riittää, nytkin on työn alla paperinarusta pöytäliina, suvun nuorimmaiselle (LIna) lapaset, yksi huivi hapsuja vailla ja vaikka mitä. Tässä yhtenä päivänä valmistui minulle itselleni yksi sukka. Joo, siis YKSI SUKKA. Tarkoitettu tähän toiseen hermosärky-takajalkaan. Ostin kesällä Kuusamon reissulla jotain saksalaista kipulankaa, tein siitä isälleni kipeaan ranteeseen rannekkeen ja tarkoitus oli tehdä itselle se sukka. Vaikka hetimmiten sukkaa aloitin, niin se ei millään halunnut valmistua. Sitten purin sen tekeleen ja aloitin alusta. Tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Aloitus kärjestä, tiimalasikantapää ja varressa ihan oma keksimä mallikuvio. Suunnittelin Linan joulusukan (se mihin tonttu tuo lahjoja :)) varteen jotain kuviota ja se näytti  niin kivalta, että tein samanlaisen varren myös omaan sukkaani. Toki yksivärisestä langasta tehtynä olisi mielestäni vieläkin kauniimpi.

Ensimmäisiä kuvia uudella kameralla, kamera on taatusti laadukas, mutta ottaja vielä taitamaton. Sukkakin on ollut jalassa jo vuorokauden verran, että ei se ihan uusi enää ole. Mutta ihana, ihana, ihana!! Uskokaa tai älkää, mutta se helpotti kipeä jalkaani!!! En olisi uskonut itsekkään.

Tuossa kuvaa varresta.

Kuka tietää mitä tuo lanka on?? Olen hukannut vyötteen, enkä muista mitä se lankaan lisätty vaikuttava aine oli.. Liittyi johoinkin kasviin, mutta miksen mä saa sitä päähäni.. Tikkuajien tapaamisessa siitä oli puhetta, siis tuosta langasta. Silloin vyöte vielä oli tallessa.

Lomamatkalla Kuusamossa valmistui tämmöinen hiiri/rotta/ötökkä/mikä lie. Päätyi melkein roskikseen, sori vaan ötökkä

Silmiä en ötökälle saanut, kun ei sattunut mitään sopivaa olemaan mukana, langastahan niitä ei olisi voinut tehdä. Toisaalta Riitu totesi noiden ruskeiden täplien olevan silmät, minä yritin kyllä tehdä niistä korvat...

Tässä kuvassa myöskin samainen ötökkä. Sekä tytöt.

Sää suosi, kyllä oli ihana pieni loma! Vietimme aikaa leikkikentällä, liikennepuistossa sekä Suurpetokeskuksessa.

Jee, tää on kivaa!!

Kuvassa kaksi Reetaa  Kamerasta (laina- sellaisesta, kiitos vaan Laura!!) loppuikin sitten akku, vain yksi kuva kahdesta Reetasta... Ehkäpä jo ensi kesänä paremmalla tuurilla.

Voitin Neulontai-blogista näin ihanan palkinnon:

Kiitos Kirsi! Mahtava palkinto!

Ensin ajattelin tuosta laukun ohjeesta, että ei tule mitään. Osaan neuloa vain suomeksi. Mutta kun periaatteeni on, että en sano "en osaa" vaan "minä opettelen", niin laukku on jo melkein valmis. Se olisi valmistunut jo lauantaina, mutta se muistutti liikaa sipulipussia, joten purin sen ja etsin pienemmät puikot. Nyt se alkaa olla enemmän laukun näköinen, vaikkakin Riitu kysyi, että mikä hassu hattu siitä on tulossa...

Kuvia ette saa, lainakamera on palautettu. Sain palkinnon perjantaina, jolloin kamera vielä oli minulla, joten siitä ehdin kuvan ottamaan.

Ei kellään olisi ylimääräistä kameraa lainaksi tai myytäväksi edullisesti??

Nyt sain paremman kuvan pontsosta, kiitos Terhin. Sain lainata hänen (heidän) kameraansa.

Lanka on Novitaa, eikä sitä paljon tuohon mennyt. Mallista kerron enemmän sitten myöhemmin.

Ja sitten pihalle, illalla oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko kuvata mun "mansikkamaata", kadehtikaa!!

Pikkuisen metsämansikoita!

Ja rannasta on kiivennyt ylemmäs takapihalle jokin kaunis köynnös. On se siellä ainakin kymmenen vuotta ollut. Eräs puutarha-alan ammattilainen epäili, että se on karhunköynnös tms. Tietääkö kukaan paremmin? Mahtavat valkoiset kukat.

Ja sokerina pohjalla, tänään lähti postiin tämmöinen kasa kaikkea ihanaa (toivottavasti vastaanottajat ovat yhtä ihastuneita kuin minä) arvontapalkintoina:

Enpä olisi millään hennonnut luopua...

Minä haluan uuden kameran. Nyt. Heti. Mun kamera on ihan sökö, ei sillä tee enää mitään.

Tässä paras kuva muutamasta kymmenestä otoksesta. Yrittäkää arvata mitä se esittää.

No, se on pontso Reetalle. Syksyisiin häihin. Ja ei, en minä ole menossa naimisiin. Esikoinen on.

Riitun pontso valmistuu kovaa vauhtia, mutta sitä en tiedä onko se valmis syyskuun alkuun mennessä 

Reeta, 4v, tuumasi tänään, että hän haluaa ihan oikean ja oman vauvan!! Kysyin, että mistä sellaisen voisi saada. No, joku voisi kuuolemma lahjoittaa vauvansa hänelle. Joku, joka ei enää tykkää omastaan...  Mitäs, jos se itkee koko ajan? -ostan sille sitten tutin. Että jos joku ei enää tykkää vauvastaan, niin sen voisi toimittaa meille. Reeta aikoo hoitaa vauvan ja vauva saa nukkua Reetan sängyssä.

Edellisen postauksen graffitin kiinnitin tolppaan ihan ompelemalla sen siihen putken ympäri. Periaatteessa sen voisi kiinnittää vaikka napeilla, mutta sitten se olisi helpompi siitä pölliä. Tai kuka noita ittelleen haluaisi, mutta voisihan sen viskata vaikka ojaan. Sinne muiden roskien sekaan.

Voi ruma sana. Taas yksi valmis kirjoitus lensi taivaan tuuliin, argh!

No, kerroin vain innostuneeni neulegraffiteista. Innostajana mm. Norsis, Hupsistarallaa-blogista. Tänään sain ensimmäiseni valmiiksi ja laitoin sen saman tien paikalleen, pyörätien sillankaiteeseen. Valitan, kuva on aivan surkea, en ymmärrä tuon kameran temppuilua. Vika on nyt oikeasti kamerassa.. Ei edes säädöissä, vaan kamerassa, argh.

Lastenlapset nostivat kaksi arpaa ja voittajat ovat:

Aura ja Mette!

Paljon onnea kaikille voittajille ja kiitokset arvontaan osallistujille kuin myös muille blogini lukijoille!